Skogskyrkogård – Gunnar Asplundin ja Sigurd Lewerenzin suunnittelema metsähautausmaa

Skogskyrkogård syntyi 1900-luvun alussa poikkeuksellisesta tahdosta. Tukholman hautaustoimi halusi perustaa uudenlaisen hautausmaan, mikä ei olisi perinteinen suorien puistokäytävien ja pompöösien hautojen muodostama puisto. He halusivat, että maisema olisi hautausmaan pääosassa.

Järjestettiin kansainvälinen suunnittelukilpailu, jonka voittivat arkkitehdit Gunnar Asplund ja Sigurd Lewerentz vuonna 1915.

Leverenz oli alueen maisema-arkkitehti ja hän suunnitteli myös ylösnousemuskappelin. Asplund suunnitteli muut rakennukset, metsäkappelin ja pyhän ristin kappelin. Moderni krematorio 2000-luvulta on Johan Celsingin suunnittelema.

Hautausmaa rakennettiin vähitellen vuosina 1916 – 1940. Sen pinta-ala on 102 hehtaaria, Sitä ympäröi 3,6 kilometriä pitkä kivimuuri, ja siellä on yli 100 000 hautapaikkaa., Alueen suuri graniittiristi kutsuu hiljentymään, mutta myös vähemmistöuskonnoille on metsähautausmaalla omat alueensa.

Hautakorttelit ovat mäntyjen alla metsässä, ja mäntymetsässä on myös alueen ensimmäinen kappeli, pieni ja matala Asplundin suunnittelema paanukattoinen metsäkappeli, joka kasvaa maasta kuin metsämaja ja jonka mataluus tuntuu hiljaa kutsuvan saattamaan vainajan maan poveen. Metsän puut kasvavat kappelin edustalla kuin osana rakennusta. Tästä tulee mieleen Erik Brygmanin suunnittelema ylösnousemuskappeli 1930-luvulta, missä myös puut kasvavat sisäänkäynnissä ja ikkunoiden ulkopuolella, kuin osana sisätilaa, tehden luonnon ja sisätilan pehmeästi osaksi toinen toistaan. Myös Kaija ja Heikki Sirénin Otaniemen kappelissa on sama efekti. Molemmat ovat saattaneet saada vaikutteita Skogskyrkogårdin metsäkappelista, mutta toisaalta kaikki ovat ehkä saaneet vaikutteita japanilaisen talon ja puutarhan herkästä sisätilan ja ulkotilan suhteesta, joka kutsuu mietiskelyyn ja hiljentymiseen pyhässä tilassa, jossa luonto on läsnä.

Metsän vastapainona ovat hiljaiset rauhallisesti kaartuvat ruohokukkulat, lampi, kivetty käytävä ja jalavakukkula, ”mietiskelykukkula”, jonne nousee portaikko, joka valmistaa mietiskelijän jalavien luomaan mietiskelytilaan.

En ole käynyt skogkyrkogårdissa, mutta kuvissa siinä puhuttelee suuri kumpuileva tila metsän kontrastina. Kumpikaan yksinään ei toisi sitä pyhää hiljaisuuden tuntua, mikä kuvasta välittyy. Yllättäen tunnelmassa tuntuu olevan paljon samaa kuin äskettäin tarkastelemamme barcelonalaisen Francon diktatuurin uhrien muistohautausmaan tunnelmassa. Hiljainen ruohoinen aukio ja pylväiden metsä – metsän pylväikkö. Vaikutteita suunnittelijat ovat tästä saattaneet saadakin. Skogskyrkogård on UNESCON maailmanperintökohde, ja sen esikuva on vaikuttanut luonnonmukaisen hautausmaaympäristön luomiseen eri puolilla maailmaa. Molemmissa on myös klassinen antiikin perintö läsnä. Se näkyy erityisesti erilaisissa pylväsrivien variaatioissa. Molemmissa pylväät rinnastuvat puihin, molemmissa pyhää tilaa lähestytään mietiskellen.

Minuun tekee vaikutuksen suuri tyhjä tila, joka on hyvin taitavasti muotoiltu, se kaartuu lempeästi ja rauhoittavasti ja sekä sulkee syliinsä että antaa katseelle tilaa. Mietin maankäyttöä: annettaisiinko meillä näin suuri pinta-ala maisemateokselle? Tehtäisiinkö näin iso hautausmaa missä on näin paljon ”tyhjää”? Mietin tätä suhteessa siihen, että sinänsä hyvin kaunis Olarin kirkon vieressä oleva uurnalehto, joka on saanut maisema-arkkitehtuuripalkinnonkin, tuo aina mieleeni maankäytön maksimoinnin. Missään ei ole yhtään tyhjää ja tuntuu, että tuhkauskin on ainoa mahdollinen hautausmuoto juuri siksi, että arkulle ei ole tilaa.

Toinen asia, mikä minua mietityttää näitä vaikuttavia kuvia katsellessani, on se, että hieno arkkitehtuuri tuntuu syntyvän ennen kaikkea rakennuttajan viisasta halusta. Arkkitehdit siihen löytyvät sitten kyllä. Rakennuttajan pitää haluta sijoittaa, etsiä arkkitehdit, kilpailuttaa, ohjata rakentamista. Pitäisikö kouluttaa enemmän viisaita rakennuttajia tai pitäisikö meidän pyrkiä rakennuttajiksi?

 

Lähteet:

Treib, Mark: Inflected landscape 1984

https://skogskyrkogarden.stockholm.se